Untitled Sermon

Galatians 1:11-24

Jatketaan edelleen Galatalaiskirjeen parissa. Lyhyen ja ytimekkään johdannon jälkeen Paavali hyppää suoraan vakavaan huoleensa siitä, että galatalaiset uskovat lähtivät hätäisesti pois yksinkertaisesta armon evankeliumista toisenlaiseen opetukseen, joka vääristää totuuden.

Apostoli oli niin ahdistunut tästä opillisesta erehdyksestä, että hän kirjoitti heille, että jos joku saarnaa muuta evankeliumia kuin sitä, jonka hän itse oli toimittanut, ”hän olkoon kirottu”.

Missään muualla Paavali ei tuomitse väärää opetusta voimakkaammin ja puolusta armon evankeliumia päättäväisemmin kuin täällä Galatian alueella. Paavali oli ärtynyt näille seurakuntalaisille, koska he olivat kääntyneet pois todellisesta evankeliumista. Galatalaisten olisi pitänyt luottaa Paavalin julistamaan evankeliumiin. Paavali väitti, että evankeliumi on tullut ainoastaan Jumalalta. Tänään saamme ihmetellä, mistä tämä Paavalin julistama evankeliumi on tullut.

Luetaan alkuun jakeet 11–24.

Teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukaista. Enhän minä ole sitä keneltäkään ihmiseltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan sain sen ilmestyksessä Jeesukselta Kristukselta. Olettehan kuulleet entisestä elämästäni juutalaisuudessa, kuinka kiihkeästi minä vainosin Jumalan seurakuntaa ja hävitin sitä. Edistyin juutalaisuudessa pitemmälle kuin monet ikäiseni heimostani ja kiivailin muita enemmän isieni perinnäissääntöjen puolesta. Mutta Jumala, joka jo äitini kohdusta saakka oli erottanut minut ja kutsunut armossaan, näki hyväksi ilmaista minussa Poikansa, jotta julistaisin evankeliumia hänestä pakanakansojen keskuudessa. Niinpä en alun pitäenkään kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä enkä lähtenyt ylös Jerusalemiin niiden luo, jotka ennen minua olivat apostoleja, vaan menin Arabiaan ja palasin taas Damaskokseen. Sitten, kolmen vuoden kuluttua, menin Jerusalemiin tutustuakseni Keefakseen ja viivyin hänen luonaan viisitoista päivää. Muita apostoleja en nähnyt, näin ainoastaan Jaakobin, Herran veljen. Jumalan edessä vakuutan, että se, mitä teille kirjoitan, ei ole valhetta. Sitten menin Syyrian ja Kilikian paikkakunnille. Olin kuitenkin kasvoiltani tuntematon Juudean seurakunnille, jotka ovat Kristuksessa. Niissä oli vain kuultu: ”Meidän entinen vainoojamme julistaa nyt sitä uskoa, jota hän ennen hävitti.” Ja Jumalaa ylistettiin minun tähteni.

Rukoillaan. Aamen.

Otsikko:

Pääkohdat:

1. Miten Paavali vastaanotti evankeliumin? (11–12)

2. Miten Paavali eli ennen kääntymystään ja miten hän kääntyi? (13–14, 15-16a)

3. Miten Paavali eli kääntymyksensä jälkeen? (16b-24)

Johdanto:

· Paavalin CV

Tässä tekstikatkelmassa näemme, miten paljon Jumala rakastaa pahoja, jumalattomia ihmisiä. Mieti hetki itseäsi, millaista elämäsi oli ennen kuin Jeesus pelasti sinut? Voit ajatella, ettei minun todistukseni ole niin voimakas, kuten olemme nähneet mitä ihmeellisimpien todistusten kertovan. Et ole välttämättä murhannut ketään tai sinä et ole välttämättä pelastunut heroiinin pitkällisen käytön jälkeen ojasta, kaiken menettäneenä. Et ole välttämättä tehnyt mitään suuria syntejä. Mutta sinut on pelastettu. Raamatun mukaan Jumalan pelastamat ihmiset ovat pelastettu kansa. Meidät on siirretty pimeydestä valoon ja olemme saaneet siirtyä kuolemasta elämään, aamen. Me kaikki tarvitsemme Jumalan armoa jatkuvasti. Me tarvitsemme Vapahtajaa jatkuvasti.

Tämänpäiväinen teksti tuo esille Jumalan hämmästyttävän ja voimallisen armon. Paavali kuvaa meille, kuinka Jumala armossaan teki radikaalin muutoksen hänen elämänsä. Tässä on valtava muutostarina meille kaikille ymmärrettäväksi. Mikä muutti tämän merkittävän miehen elämän? Miten se tapahtui? Paavalin muutti hänen kohtaamisensa Jeesuksen kanssa. Se oli selkeä kohtaaminen, ei mikään pikku kopautus olkapäälle, että kuule kaveri nyt on muutoksen tuulet saapuneet sinun elämääsi. Ei! Se oli selkeä muutos. Me kaikki olemme tarvinneet muutosta, täydellistä muutosta ja tarvitsemme sitä vieläkin. Vain evankeliumi muuttaa ihmisiä sisältä ulospäin. Vain evankeliumi muuttaa ihmisiä sisältä ulospäin.

Paavali osoittaa meille, ettei hän keksinyt sanomaansa. Jeesus antoi sen hänelle suoraan. Paavali viittaa totuuteen olevansa todellinen apostoli, jonka sanat tulee kuulla ja hyväksyä muin apostolien tavoin. Hänen arvostelijansa ajattelivat, että hän joko keksi sanomansa tai välitti toisen käden tietoa, mikä teki hänestä toisia apostoleja heikomman. Hän kuitenkin korostaa sanomansa alkuperää ja osoittaa siten uskottavuutensa tällaisten hyökkäyksien edessä. Paavali toimi muista apostoleista riippumattomasti ennen kuin lopulta tapasi heidät ja näemme, kuinka he kaikki saarnasivat samaa evankeliumin sanomaa.

Voimme löytää kaksi hallitsevaa teemaa tämänkertaisessa tekstissämme eli Paavalin sanoman alkuperä sekä hänen elämänsä muutos. Mennään ensimmäiseen pääkohtaan: Miten Paavali vastaanotti evankeliumin?

1. Pääkohta 1 - Miten Paavali vastaanotti evankeliumin? (11–12)

Lyhyen ja ytimekkään johdannon jälkeen Paavali avaa vahvasti: Teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukaista. Enhän minä ole sitä keneltäkään ihmiseltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan sain sen ilmestyksessä Jeesukselta Kristukselta.

Näistä jakeista käy selväksi, että Paavalin sanoma on peräisin Jumalan ilmoituksesta, ei ihmisen mielikuvituksesta. Paavali ei saanut sitä inhimillisestä lähteestä, vaan hän kertoo, kuinka ”Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut”, joka on vastine jakeen ensimmäiselle luvulle. Paavali kertoo myös, ettei hän mennyt niiden luo Jerusalemiin, jotka ennen häntä olivat apostoleja. Paavali kohtasi ylösnousseen Kristuksen ja sai sanomansa häneltä.

Ihminen ei ole keksinyt evankeliumia vaan se tulee Jumalalta. Se on standardi, jolla voimme mitata kaikkia muita uskontoja ja filosofioita. Ja jos hetken miettii, niin vaikea tällaista evankeliumia olisi keksiä omasta päästään. Jos ihmiselle annettaisiin valta määritellä, miten joku ansaitsisi Jumalan suosion ja paikan taivaassa, keksisimme todennäköisesti pisteytysjärjestelmän, jossa korostettaisiin ihmisen tekoja. Kuulostaako tutulta? Miksi näin?

Koska ihmissydämen luonnollinen oletustila on tekojen vanhurskauttaminen. Armon sanoma on täysin poikkeuksellinen ja päinvastainen sanoma. Armo loukkaa ihmistä. Emme voi luonnostamme luottaa armoon. Ihminen haluaa jonkinlaista kontrollia. Evankeliumi tuli suoraan Jumalalta.

Mistä sinun uskosi tulee? Millainen on sinun uskosi lähde?

Meille on uskottu tämä evankeliumin sanoma, jotta mekin voisimme välittää sen muille.

· Damaskoksen tie

· Acts 9:1–5

· 1. Saulus puuskui yhä uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia kohtaan. Hän meni ylipapin luo 2. ja pyysi tältä kirjeitä Damaskoksen synagogille sitä varten, että jos hän löytäisi sen tien vaeltajia, miehiä tai naisia, hän saisi tuoda heidät sidottuina Jerusalemiin. 3. Kun hän oli matkalla ja lähestyi Damaskosta, taivaasta leimahti yhtäkkiä valo hänen ympärilleen. 4. Hän kaatui maahan ja kuuli äänen sanovan: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?" 5. Hän kysyi: "Herra, kuka olet?" Ääni vastasi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.

2. Pääkohta 2 - Miten Paavali eli ennen kääntymystään? (13–14)

· Mies, jolla intohimoa ja kunnianhimoa ja kiihkoa - Acts 7–8–9, Saulus,

· Pakkomieli tuhota kristinusko (Stefanus)

Paavalin kääntymys on meille kaikille hyvä muistutus siitä, miten paljon Jeesus Kristus voi muuttaa syntisen elämää. Paavali kertoo 1 Tim 1. kuinka, ”Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin.” (1. Tim 1:15) Näin sanoo Paavali itse. Vaikka hänen kertomuksensa on todella ainutlaatuinen, katsotaan alkuun hänen kääntymystänsä edeltää ja kääntymyksen jälkeistä elämää. Hänen kääntymystänsä edeltävää elämää kuvataan jakeissa 13–14 seuraavasti:

Olettehan kuulleet entisestä elämästäni juutalaisuudessa, kuinka kiihkeästi minä vainosin Jumalan seurakuntaa ja hävitin sitä. Edistyin juutalaisuudessa pitemmälle kuin monet ikäiseni heimostani ja kiivailin muita enemmän isieni perinnäissääntöjen puolesta. (13–14)

Huomaamme, että Paavali on samoin kuin mekin armon tarpeessa. Hän tarvitsi Jumalan armoa. Paavali kertoo, kuinka hän vainosi uskovia: ”kuinka kiihkeästi minä vainosin Jumalan seurakuntaa” 38 Raamattu kertoo, kuinka hän ylenmäärin vainosi Jumalan seurakuntaa. Näemme kuinka hän terrorisoi Jumalan seurakuntaa. Hän hyväksyi Stefanuksen marttyyrikuoleman (Apt. 8.1). Hän raahasi kristittyjä vankilaan (Apt. 8:3) ja äänesti kristittyjä vastaan (Apt. 26:10). Hän oli matkalla vainoamaan kristittyjä edelleen, kunnes hän kohtasi Jeesuksen Damaskoksen tiellä. Tuo kohtaaminen ylösnousseen Kristuksen kanssa muutti hänen elämänsä.

Paavalin toimet Kristuksen seurakuntaa vastaan olivat erityisen radikaaleja. Josefus.

Paavali halusi tuhota seurakunnan. Hän halusi hävittää kristinuskon. Hän oli vakuuttunut siitä, että hän teki täysin oikein. Hän teki hyvää. Kristinusko oli hänen ajatuksissaan täysin väärää. Paavali kutsuu 1. Timoteuskirjeessä itseään ”pilkkaajaksi, vainoojaksi, väkivallantekijäksi ja suurimmaksi syntiseksi.” (1. Tim. 1:13–16) Hän oli väkivaltainen kaveri ennen kuin hän tapasi Vapahtaja, Jeesuksen Kristuksen. Paavalin kääntymystä edeltävään kokemukseen kuului myös hänen kuulumisensa juutalaiseen kiihkeään perinteeseen. Paavali on nouseva supertähti juutalaisuudessa. Hän oli myös kansan kunnioittaman lainopettajan Gamalielin oppilaana (Apt. 5:34). Apostolien teoissa 22:3 kerrotaan, kuinka Paavali oli Gamalielin jalkojen juuressa opetettu tarkkaan noudattamaan isien lakia. Ja kuinka hän kiivaili Jumalan puolesta (Apt. 22:3). Paavali oli fariseus ja hänestä kerrotaan Fil. 3:5 seuraavasti: Minut on ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä, olen Israelin kansaa, Benjaminin heimoa, heprealainen heprealaisista syntynyt, lakiin nähden fariseus, (Fil. 3:5) ja Apostolien teot 26:5 kertoo: ”He tuntevat minut jo ennestään, jos vain tahtovat todistaa, että minä uskontomme ankarimman lahkon mukaisesti olen elänyt fariseuksena (Apt. 26:5). Tämä tarkoitti sitä, että hän ei noudattanut vain Vanhan liiton perinteitä, vaan myös muita ajan kuluessa kehittyneitä perinteitä. Ennen kääntymystään Paavali luuli tekevänsä oikein vainoamalla Kristuksen seuraajia.

Paavali on hyvä esimerkki henkilöstä, joka oli vilpitön harhaanjohtavissa uskomuksissaan ennen kristityksi tuloaan. On hyvä muistaa, että vilpittömyys ei voi viedä sinua pelastukseen, jos et usko vilpittömästi totuuteen. Voit olla vilpittömästi väärässä. Voi olla uskonnon kuluttama ja jäädä osattomaksi Jeesuksesta. Paavali oli epätoivoisessa tilanteessa ja me ehkä katsoisimme häntä ja sanoisimme: ”Hän on evankeliumin toivon ulottumattomissa”. Vain Jumala voisi tavoittaa hänet ja Jumala todellakin tavoitti hänet! Paavali muuttui Kristuksen evankelistaksi, mikä armo!

Seuraavissa jakeissa näemme Jumalan armotyön Paavalin kääntymyksessä.

Mutta Jumala, joka jo äitini kohdusta saakka oli erottanut minut ja kutsunut armossaan, näki hyväksi ilmaista minussa Poikansa, (15-16a)

Millaista työtä Jumala teki Paavalin kääntymyksessä ja hänelle annetussa työtehtävässä?

Jakeissa 13–14 kerrottiin aikaa Paavalin eksyneestä tilasta, mutta nyt Jumala keskeytti hänen elämänsä Hänen armollaan. Paavalin kääntymykseen liittyy Jumalan väliintulo. Jae 15 kertoo: ”Mutta Jumala (samoin Ef: 4:2; Tiit. 3:4), joka jo äitini kohdusta saakka oli erottanut minut ja kutsunut armossaan”.

Evankeliumi on pelastusoperaatio. Jumala puuttui Paavalin elämään, ja hän tehnyt saman kaikille uskoville. Kääntyminen on teko, johon liittyy Jumalan ikuinen suunnitelma. Paavali kirjoittaa: ”Jumala, joka jo äitini kohdusta saakka oli erottanut minut.” Paavali oli asetettu erilleen jo kohdusta saakka palvelemaan apostolina. Jeremia 1:5 kertoo, kuinka Herra kutsuu Jeremian kansojen profeetaksi: Jo ennen kuin minä muovasin sinut äidinkohdussa, minä tunsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit, minä pyhitin sinut ja asetin sinut kansojen profeetaksi. (Jeremia 1:5) Jesaja puolestaan kutsuttiin Herran työtehtäviin Jesaja 49:1: ”Herra on kutsunut minut äitini kohdusta asti, hän mainitsi nimeni, kun vielä olin äitini kehossa.” (Jesaja 49:1) Myös Luukas viittaa Johannes Kastajaan (Lk. 1:12–17)

Vaikka tunnustamme näiden profeettojen ja apostolien ainutlaatuisen tehtävän, mekin ymmärrämme, että Jumala on valinnut meidät kansaksi itselleen osana iankaikkista elämäänsä ja armollisen suunnitelmansa osana (Ef. 1:3–14)

On kiinnostava ajatella sitä tosiasiaa, että Jumala kutsui Paavalin jo ennen hänen syntymäänsä ja silti Paavali kapinoi vuosikaudet Jumalaa vastaan vainoten seurakuntaa. Paavali kertoi myöhemmin 1. Timoteuskirjeen 1:16: ”Mutta minut armahdettiin, jotta Kristus Jeesus minussa ennen muita osoittaisi kaiken kärsivällisyytensä, esikuvaksi niille, jotka vastedes uskovat häneen ja saavat iankaikkisen elämän.” (1.Tim. 1:16) Kristus osoitti Paavalille poikkeuksellista kärsivällisyyttään. Voidaankin esittää kysymys, olemmeko me kiitollisia siitä, että Jumala oli meitä kaikkia kohtaan kärsivällinen?

Kääntymiseen liittyy Jumalan armollinen kutsu. Paavali kertoo, kuinka Jumala oli kutsunut hänet armossaan. Samalla tavoin Jumala kutsui armossaan myös meidät luoksensa.

Jumalan kutsu on toimintaa, se on teko, se on todellisuutta. Kun Jumala sanoo: ”tulkoon valkeus” ja valkeus tuli. Kun Jeesus sanoo: ”Lasarus, tule ulos!” Siinä ei tarvita mitään muuta. Hänen sanansa tuo elämän.

3. Pääkohta - Miten Paavali eli kääntymyksensä jälkeen? (16b-24)

Käydään seuraavaksi läpi jakeen 16 jälkimmäinen osa ja siitä eteenpäin. Katsotaan mitä voimme soveltaa Paavalin kääntymyksen jälkeisestä elämästä?

jotta julistaisin evankeliumia hänestä pakanakansojen keskuudessa. Niinpä en alun pitäenkään kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä 17. enkä lähtenyt ylös Jerusalemiin niiden luo, jotka ennen minua olivat apostoleja, vaan menin Arabiaan ja palasin taas Damaskokseen.18. Sitten, kolmen vuoden kuluttua, menin Jerusalemiin tutustuakseni Keefakseen ja viivyin hänen luonaan viisitoista päivää. 19. Muita apostoleja en nähnyt, näin ainoastaan Jaakobin, Herran veljen. 20. Jumalan edessä vakuutan, että se, mitä teille kirjoitan, ei ole valhetta. 21. Sitten menin Syyrian ja Kilikian paikkakunnille. 22. Olin kuitenkin kasvoiltani tuntematon Juudean seurakunnille, jotka ovat Kristuksessa.23. Niissä oli vain kuultu: "Meidän entinen vainoojamme julistaa nyt sitä uskoa, jota hän ennen hävitti." 24. Ja Jumalaa ylistettiin minun tähteni. (16b-24)

Yhteenveto

Mietitään vielä Paavalin kertomusta. Ennen kääntymystä hän oli fanaatikko, joka oli menossa väärään suuntaan. Kääntymisen jälkeen kaikki oli Jumalan armoa alusta loppuun saakka. Se on kertomus uskollisesta Jeesuksen julistamisesta, joka antoi hänelle sanoman, evankeliumin.

Meille Paavalin tarina osoittaa, että Jumala haluaa pelastaa syntisiä, rikkinäisiä, heikkoja ihmisiä. Kukaan ei ole Hänen ihmeellisen armonsa ulottumattomissa.

Rukoillaan. Taivaallinen Isä, kiitos näistä Paavalin monista kirjeistä. Aamen.