Leimuava miekka

Joulukuun ensimmäinen sunnuntai julistaa, että Jumala ei ole kaukana meistä.

Hän lähestyy kansaansa antaakseen sille pelastuksen uuden ajan.

Hoosiannaa laulaen tervehdimme Jeesusta Kuninkaanamme ja iloitsemme siitä, että hän on tullut

Hän vapauttanut meidät yhteyteen Jumalan ja toistemme kanssa.

Päivän evankeliumin sanoma liittää adventin ja joulun palmusunnuntaihin ja pääsiäisen tapahtumiin.

Näin Joulun pääsiäiskeskeisyys tulee esille alusta lähtien.

Joulu saa merkityksensä vain yhteydessä Kristuksen kärsimykseen, kuolemaan ja ylösnousemukseen.

Sakarian kirjassa ennustettiin Jeesuksen tuleminen

Zechariah 9:9 R19331938

Iloitse suuresti, tytär Siion, riemuitse, tytär Jerusalem, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla.

Tämän jakeen teema sopii hyvin tähän aikaan, joilloin päivät pimenevät ja pienikin valo antaa toivoa.

Sakaria kehoittaa iloitsemaan, kuninkaan tulemisesta, joka saapuu auttajaksi kaiken pimeyden keskelle.

Hänen saapuessa voidaan laskea luonnolliset aseet ja aloittaa taistelu hengellisessä varustuksessa.

Sakaria jatkaa

Zechariah 9:10 R19331938

Ja minä hävitän vaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista. Sodan jousi hävitetään, ja hän julistaa rauhan kansoille. Ja hänen hallituksensa ulottuu merestä mereen, Eufrat-virrasta hamaan maan ääriin.

Kuninkaat ja sotapääliköt ratsastavat Hevosilla, mutta Jeesus valitsi itselleen Aasin, jotta ymmärtäisimme että sota ja ylväiden kuninkaiden aika on ohi. Hän on valmis kantamaan meidän taakan joka ei ole kevyt kantaa.

Aasi oli ja on edelleen hyvin käytetty kuljetusväline haastavassa ympäristössä ja vuoristossa. Aasi on nöyrä ja sitkeä eläin joka jaksaa kantaa raskaita taakkoja.

Nyt on aika kääntää katseet Jeesukseen ja antaa kaiken hämmennyksen hälventyä meidän elämässä. Annetaan Jeesuksen tuoda elämäämme valoa ja toivoa kaiken pimeyden keskellä.

Pietarin ensimmäinen kirje osoittaa meille toivomme lähteen ja Pietari haluaa kirjeellään rohkaista meitä asettamaan luottamuksemme Jeesuksen.

1 Peter 1:6–9 R19331938

Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.

Jokin aika sitten puhuttiin siitä miten kärsimys voi koitua meille voitoksi ja niin kuin meidän elämässä niin tämä iankaikkinen viisaus on ollut sama jo vuosi tuhansia sitten. Sillä uskon kestäväisyys tulee esille juurikin vaikeuksissa. Tarkoitan sitä hetkeä kun uskominen ei ole helppoa, esim sairauden tai raha huolien keskellä. Pietari vertaa tätä uskon kestäväisyyttä arvokkaammaksi kuin kulta, koska kulta on katoava luonnonvara.

Muuten oletteko panneet merkille että valtiot ja varakaat ihmiset sijoittavat juurikin kultaan koska sen arvon on katsottu kestävän kriisejä. … Pietari laski kuitenkin kullan arvon heikommaksi kuin uskon kestäväisyyden Jeesukseen.

Pietari jakaa tuossa juuri tätä uskon olemusta

Häneen te uskotte vaikka ette ole häntä nähneet. ..Heprealaiskirjeen määritelmä uskosta; usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy.

Tämä usko saa meissä aikaan tämän riemun ja kirkastuneen ilon.

Kirkastuneen ilon, sen täytyy olla jotain paljon suurempaa iloa mitä me olemme aiemmin kokeneet.

Onhan meidän ilo paljon suurempaa kuin mitä mailmassa, koska meidän ilo ei perustu katoaviin asioihin.

Voimme iloita vaikka sodat ja kauhut ympäröivät meidät aivan kuten parituhatta vuotta sitten kun roomalaiset sotilaat valloittivat ympäröiviä valtakuntia ja kaiken tämän keskellä Jeesus ratsasti aasillaan osoittaakseen että taistelut eivät ole lihalliset ef 6:12

adventti julistaa ettei Jumala ole kaukana meistä ja tämän tosiasian juhlistamisessa ja muistelemisessa tässä adventissa on kysymys. Sanaa adventti käytti jo Mikael Agricola kirjoituksissaan.

Sana on kulkeutunut meille ruotsin kielen kautta latinan kielestä, jossa adventus tarkoittaa Kristuksen tulemista ja alun perin tuloa, saapumista. S

ana on johdettu verbistä advenire ’tulla luo, saapua’,

joka koostuu etuliittteestä ad- ’luo, kohti’ ja verbistä venire, joka tarkoittaa tulemista.

eli muistelemme ja juhlistamme sitä aikaa joka on jo tapahtynut lähes 2000 vuotta sitten.

Luke 19:29–31 R19331938

Ja tapahtui, kun hän tuli lähelle Beetfagea ja Betaniaa, sille vuorelle, jota kutsutaan Öljymäeksi, että hän lähetti kaksi opetuslastaan sanoen: “Menkää edessä olevaan kylään, niin sinne tullessanne te löydätte sidottuna varsan, jonka selässä ei vielä yksikään ihminen ole istunut; päästäkää se ja tuokaa tänne. Ja jos joku kysyy teiltä: ‘Miksi te sen päästätte?’ niin sanokaa näin: ‘Herra tarvitsee sitä’.”

Jeesus oli tulossa Jerusalemiin ja hänen työnsä kansojen vapahtajana oli saavuttamassa huipennuksen.

Jeesuksen sanat; Herra tarvitsee sitä… Herra tarvitsee nöyriä, kestäväisiä ja luotettavia ihmisiä kantamaan sitä takkaa. Hän tarvisee sinua ja ole täysin kykenevä omana itsenäsi sellaisena kuin olet.

Luke 19:35–40 R19331938

Ja he veivät sen Jeesuksen luo ja heittivät vaatteensa varsan selkään ja istuttivat Jeesuksen niiden päälle. Ja hänen kulkiessaan kansa levitti vaatteensa tielle. Ja kun hän jo oli lähellä, laskeutuen Öljymäen rinnettä, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiittämään Jumalaa suurella äänellä kaikista voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet, sanoen: “Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä; rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!” Ja muutamat fariseukset kansanjoukosta sanoivat hänelle: “Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi”. Mutta hän vastasi ja sanoi: “Minä sanon teille: jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat”.

Tässä lyhyessä jaksossa raamatussa on valtavan paljon sympoliikkaa tapahtuu paljon eri asioita joita ei ensi lukemalta välttämättä havaitse.

Näyttää siltä että vaatteiden asettaminen jalkojen alle tallattavaksi kuvastaa täydellistä alistumista kuninkuudelle ja näin tapahtui esim. 2 Kings 9:13 jossa julistajat riisuivat vaatteensa portaille ja alkoivat julistamaa Jeehua kuninkaaksi. Tässä näin tekivät opetuslapset

Opetuslapset olivat Jeesuksen seuraajia ja olivat kaikkien voimallisten tekojen silminnäkijöitä ja todistajia aloittavat tämän saman Kuninkaaksi julistamisen.

Jopa juutalaiset fariseukset ymmärsivät mistä oli kysymys kun pyysivät Jeesusta nuhtelemaan opetuslapsia tälläisestä toiminnasta.

Jeesus kieltäytyi tästä ja sanoi; jos nämä olisivat vaiti niin kivet huutaisivat:

Raamattu (1933, 1938) Luku 118

26 Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen; me siunaamme teitä Herran huoneesta.

Rukoillaan lopuksi:

Jeesus, Vapahtajamme. Tänään, ensimmäisen adventtikynttilän sytyttämisen päivänä,

mielemme täyttyy iloisesta odotuksesta. Sinä, Herramme Jeesus, saavuit kerran kansasi luo nöyränä ja hiljaisena.

Kiitos, että tahdot tänäänkin tulla jokaiseen kotiin ja sytyttää valosi talven pimeyteen.

Tahdomme liittyä iloitsevaan joukkoon ja toivottaa sinut tervetulleeksi.

Tule, rakas Jeesus.

Aamen.