Kuninkaan lapsi vai kadonnut kerjäläinen?
Notes
Transcript
Johdanto: Tarina kadonneesta lapsesta
Kuvittele nuori mies, joka syntyy kuninkaalliselle perheelle. Hänelle on annettu arvokas asema, hänen ylleen puetaan kuninkaalliset vaatteet, ja hänelle kuuluu perintö, jota kukaan ei voi riistää. Mutta eräänä päivänä hän eksyy. Hän unohtaa, kuka on, ja alkaa elää kuin kerjäläinen kaduilla. Hänen vaatteensa haalistuvat, hän alkaa uskoa, ettei hänellä ole merkitystä, eikä hän tiedä, että kuningas odottaa häntä kotona, valmiina ottamaan hänet takaisin ja pukemaan hänet arvoonsa kuuluvaan asuun.
Eikö tämä ole monen kristityn kokemus?
Me olemme kuninkaan lapsia, mutta elämme kuin kerjäläiset, koska olemme unohtaneet todellisen identiteettimme Kristuksessa.
Olemme usein omaksuneet maailman ajatukset ja uskomukset itsestämme, ja ne määrittävät sen, miten näemme oman arvomme.
Mutta mitä Jumala sanoo meistä?
Opetus: Paavali ja todellinen identiteetti Kristuksessa
Paavali tuo esiin samankaltaisen ajatuksen 1. Korinttilaiskirjeessä 15:10: "Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen."
Paavali ei katsonut menneisyyttään, syntejään, virheitään tai epäonnistumisiaan määrittämään itseään. Hän oli vainonnut Jumalan seurakuntaa, mutta siitä huolimatta hän ymmärsi, että hänen identiteettinsä ei ollut hänen tekojensa, vaan Jumalan armon varassa. Tämä armo ei ollut hänelle turha, sillä se muutti hänen elämänsä ja antoi hänelle tarkoituksen.
Mitä Paavali opettaa meille identiteetistä?
Paavali ei nähnyt itseään sen perusteella, mitä hän oli tehnyt menneisyydessä, vaan sen perusteella, mitä Jumala oli tehnyt hänen hyväkseen. Tämä antaa meille tärkeän opetuksen: me emme ole identiteetiltämme synnin orjia, menneisyytemme vankeja tai tämän maailman arvostelun kohteita. Me olemme Kristuksessa uusia luomuksia.
Kun katsomme Paavalin elämää, näemme seuraavat asiat:
Hän ei jäänyt kiinni menneisyyden virheisiin. Vaikka hän oli vainonnut kristittyjä, hän ei antanut sen määrittää häntä.
ja pyysi häneltä kirjeitä Damaskon synagoogille, että keitä hän vain löytäisi sen tien vaeltajia, miehiä tai naisia, ne hän saisi tuoda sidottuina Jerusalemiin. Ja kun hän oli matkalla, tapahtui hänen lähestyessään Damaskoa, että yhtäkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillänsä; ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle: “Saul, Saul, miksi vainoat minua?” Hän sanoi: “Kuka olet, herra?” Hän vastasi: “Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Mutta nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän.”
Hän ei vertaillut itseään muihin apostoleihin, vaan keskittyi omaan kutsuunsa.
Sillä me emme rohkene lukeutua emmekä verrata itseämme eräisiin, jotka itseänsä suosittelevat; mutta he ovat ymmärtämättömiä, kun mittaavat itsensä omalla itsellään ja vertailevat itseään omaan itseensä.
Tässä Paavali korostaa, että hän ei mittaa itseään muiden apostolien mukaan, vaan hän keskittyy siihen tehtävään, jonka Jumala on hänelle antanut. Hän ei kilpaile muiden kanssa eikä yritä todistaa olevansa parempi kuin kukaan muu. Hänen kutsunsa ja tehtävänsä tulevat Jumalalta, eivät ihmisten vertailusta.
Lisäksi Galatalaiskirjeessä 1:15-17 Paavali kertoo, kuinka hän ei heti kääntymyksensä jälkeen lähtenyt hakemaan vahvistusta muilta apostoleilta, vaan hän vetäytyi Jumalan johdatukseen:
Mutta kun hän, joka äitini kohdusta saakka on minut erottanut ja kutsunut armonsa kautta, näki hyväksi ilmaista minussa Poikansa, että minä julistaisin evankeliumia hänestä pakanain seassa, niin minä heti alunpitäenkään en kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä, enkä lähtenyt ylös Jerusalemiin niiden luo, jotka ennen minua olivat apostoleja, vaan menin pois Arabiaan ja palasin taas takaisin Damaskoon.
Paavali ei siis lähtenyt hakemaan vahvistusta ihmisiltä, vaan hän keskittyi siihen, mitä Jumala oli hänelle puhunut.
Tässä on voimakas esimerkki siitä, kuinka meidän ei tarvitse vertailla itseämme muihin, vaan voimme luottaa siihen, että Jumala on antanut meille ainutlaatuisen tehtävän.
Hän ymmärsi armon merkityksen – kaiken, mitä hän teki, hän teki Jumalan voimassa, ei omassa varassaan.
Tämä ajatus näkyy selvästi Paavalin opetuksessa, erityisesti 2. Korinttilaiskirjeessä 12:9-10, jossa hän kirjoittaa:
Ja hän sanoi minulle: “Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa”. Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.
Tässä Paavali korostaa, että hänen voimansa ei tule hänestä itsestään, vaan Jumalan armosta.
Hän ei luota omaan kykyynsä, vaan ymmärtää, että todellinen voima tulee Jumalalta.
Tämä on keskeinen kristillinen periaate: meidän ei tarvitse olla täydellisiä tai vahvoja omassa varassamme, vaan Jumalan armo riittää meille.
Lisäksi Filippiläiskirjeessä 4:13 Paavali sanoo:
"Kaiken minä voin hänessä, joka minua vahvistaa." (Fil. 4:13)
Tämä vahvistaa ajatuksen siitä, että Paavali ei tehnyt työtään omassa voimassaan, vaan Kristuksen kautta.
Hänen koko elämänsä ja palvelutyönsä perustuivat Jumalan voimaan, ei hänen omaan kykyynsä.
Miten usein me vertailemme itseämme muihin?
Kuinka usein menneisyytemme virheet tai epäonnistumiset pitävät meidät vangittuina? Mutta Jumala kutsuu meitä astumaan ulos tästä vankeudesta.
Mitä Jumala sanoo meistä?
Meidän identiteettimme ei perustu maailmaan, syntiin tai omiin epäonnistumisiimme.
Se perustuu siihen, mitä Jumala sanoo meistä
Katsotaan mitä raamattu kertoo meille:
Olemme Jumalan lapsia
Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: “Abba! Isä!” Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
Tässä Paavali tuo esiin kahden erilaisen hengellisen aseman:
Orjuuden henki – viittaa siihen tilaan, jossa ihminen on ennen Kristukseen tuloa. Se voi tarkoittaa synnin orjuutta, lain orjuutta tai pelkoa, joka syntyy erosta Jumalasta.
"Orjuuden henki" (πνεῦμα δουλείας)
Kreikan sana δουλεία (douleia) tarkoittaa orjuutta tai sidottua tilaa. Paavali käyttää tätä ilmaisua viittaamaan pelkoon, joka syntyy lain ja synnin hallintavallasta.
Tämä vastaa esimerkiksi Room. 7:6, jossa Paavali sanoo, että kristityt eivät enää palvele lakia kuin orjat, vaan heidät on vapautettu.
2. Lapseuden henki – kristityn asema Jumalan perheessä. Tämä ei ole pelkkä asema vaan Pyhän Hengen aikaansaama sisäinen vakuutus siitä, että uskovainen kuuluu Jumalalle.
"Lapseuden henki" (πνεῦμα υἱοθεσίας)
Kreikan υἱοθεσία (huiothesia) tarkoittaa adoptiota. Tämä sana esiintyy vain viisi kertaa Uudessa testamentissa, ja kaikissa tapauksissa se viittaa Jumalan suvereeniin tekoon, jossa Hän ottaa meidät lapsikseen.
Tämä ei ole passiivinen asema, vaan se tarkoittaa aktiivista perintöoikeutta – kristitty ei ole enää Jumalan vieras, vaan Hän omistaa meidät lapsinaan.
Olemme rakastettuja ja hyväksyttyjä
niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa,
Olemme synnistä vapautettuja
Romans 6:22
Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.
Olemme täytettyjä Pyhällä Hengellä
Ephesians 1:13–14
Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi—hänen kirkkautensa kiitokseksi.
Olemme istutettuja Kristukseen ja asetettu taivaallisiin paikkoihin
ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa,
Me voitaisiin jatkaa vaikka koko päivä eikä siltä saataisi käytyä kaikkia näitä raamatun jakeita läpi.
Kristityn identiteetti ei perustu tunteisiin tai kokemuksiin, vaan Jumalan sanaan.
Siksi meidän täytyy tehdä eräänlainen uskon päätös,
Se tarkoittaa sitä että valitsemme uskoa sen, mitä Jumala sanoo meistä, emmekä sen, mitä maailma tai menneisyytemme yrittää meille kertoa.
Käytännön sovellus: Miten elämme identiteetissämme Kristuksessa?
Jos kerran olemme saaneet armon identiteetin Kristuksessa, meidän täytyy myös elää sen mukaan.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Tässä kolme konkreettista askelta:
1. Uudista mielesi Jumalan Sanalla
Roomalaiskirje 12:2 sanoo: "Älkää mukautuko tämän maailman ajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta."
Jos haluamme todella ymmärtää identiteettimme Kristuksessa, meidän täytyy täyttää mielemme Jumalan totuudella. Voimme tehdä tämän lukemalla Raamattua, rukoilemalla ja viettämällä aikaa Jumalan läsnäolossa.
2. Hylkää valheelliset ajatukset ja usko Jumalan totuuteen
Saatana yrittää jatkuvasti kertoa meille valheita siitä, keitä olemme. Hän sanoo meille, että olemme liian syntisiä, ettei Jumala voi rakastaa meitä, ettei meillä ole arvoa tai merkitystä. Mutta mitä Raamattu sanoo?
"Te olette kallisarvoisia, minun silmissäni, te olette arvokkaat ja minä rakastan teitä" (Jes. 43:4).
3. Elä rohkeasti Kristuksessa
Kun ymmärrämme todellisen identiteettimme, voimme elää rohkeasti. Me emme ole enää pelon orjia, vaan voimme elää vapaudessa Jumalan lapsina.
Lopetus: Pelastusrukous
Jos tunnet, että olet elänyt väärässä identiteetissä – uskoneet valheita siitä, kuka olet – tänään voit astua todelliseen asemaasi Kristuksessa. Jumala kutsuu sinua kotiin, kuninkaalliseksi lapsekseen.
Jos et ole koskaan antanut elämääsi Jeesukselle, voit rukoilla näin: "Jeesus, tiedän olevani syntinen ja vailla sinun kirkkauttasi. Haluan antaa elämäni sinulle. Hyväksyn uhrisi syntieni sovitukseksi. Armahda minua ja anna syntini anteeksi. Aamen."
Jos rukoilit tämän rukouksen sydämestäsi, olet ottanut askeleen iankaikkiseen yhteyteen Jumalan kanssa. Älä anna minkään valheen tai menneisyyden varjostaa uutta elämääsi Kristuksessa.
