Ef 1:6-20

Hyvät ystävät,

Tänään pysähdymme pohtimaan kristityn suhdetta tulevaisuuteen. Elämme maailmassa, jossa epävarmuus, pelko ja ahdistus ovat monille arkipäivää. Uutiset kertovat sodista, sairauksista ja yhteiskunnallisesta levottomuudesta. Moni miettii: Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Onko mitään varmaa, johon voi luottaa?

Kristittyinä meillä on erityinen näkökulma tulevaisuuteen. Toivomme ei perustu tämän maailman olosuhteisiin, vaan Jeesuksen lupaukseen ja hänen läsnäoloonsa — sekä nyt että tulevaisuudessa. Maailma muuttuu — Kristus ei.

Pelastus ei riipu sinusta, vaan hänestä.

Vanhurskautus on kertakaikkinen.

Pyhitys on matka.

Siksi kristitty voi olla varma tulevaisuudestaan.

1. Toivo, joka ei horju

Ensimmäinen Pietarin kirje kehottaa:

1 Peter 1:13 R19331938

13 Vyöttäkää sentähden mielenne kupeet ja olkaa raittiit; ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä.

Tämä jae kutsuu meitä kokoamaan ajatuksemme ja suuntaamaan katseemme Kristukseen.

Jos katsomme maailmaa ja etsimme toivoa sieltä, näkymä on usein synkkä.

Mutta jos katsomme Kristukseen, toivo avautuu.

2. Jeesuksen lupaus tulevaisuudesta

Jeesus sanoo:

John 14:2–3 R19331938

2 Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? 3 Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.

“Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa… Minä menen valmistamaan teille sijaa.” (Joh. 14:2–3)

Taivas on todellinen ja täydellinen paikka — ei syntiä, ei pahaa, ei tuskaa. Ja tärkeintä: Kristus itse on siellä.

Ajattele tätä: Jumala loi maailman kuudessa päivässä. Jeesus on valmistanut meille sijaa jo 2000 vuotta. Minkälainen paikka se onkaan?

3. Kristus meissä – toivo jo tässä hetkessä

Kolossalaiskirje sanoo:

Colossians 1:27 R19331938

27 joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo.

“Kristus teissä, kirkkauden toivo.” (Col. 1:27)

Kristityn toivo ei ole vain tulevaisuudessa. Se on Kristuksen läsnäoloa tässä hetkessä. Ilman Kristusta kaikki muu menettää merkityksensä.

4. Pelastusvarmuus: vanhurskautus ja pyhitys

Tässä kohtaa moni kristitty kamppailee. Voiko pelastuksen menettää? Riittääkö oma usko? Onko Jumala minulle armollinen loppuun asti?

Raamattu antaa tähän selkeän vastauksen, kun ymmärrämme kaksi asiaa:

Vanhurskautus – kertakaikkinen, muuttumaton perusta

Uusi testamentti käyttää sanaa δικαιόω (dikaioō) — julistaa syyttömäksi, julistaa vanhurskaaksi. Se on Jumalan oikeudellinen teko, ei ihmisen suoritus.

Paavali kirjoittaa:

Romans 5:1 R19331938

1 Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,

“Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet…” (Rom. 5:1)

Kreikan aikamuoto on aoristi: kertakaikkinen, valmis, lopullinen teko.

Vanhurskautus:

tapahtuu hetkessä

ei kasva eikä vähene

ei riipu tunteista

ei riipu pyhityksen tasosta

ei voi kadota, koska se on Jumalan teko

Siksi kristityllä voi olla pelastusvarmuus.

Pyhitys – elämän mittainen prosessi

Pyhityksestä Raamattu käyttää sanaa ἁγιασμός (hagiasmos) — erottaminen Jumalalle, kasvaminen Kristuksen kaltaisuuteen.

Pyhitys:

on prosessi

vaihtelee

kasvaa

kohtaa takapakkeja

jatkuu koko elämän ajan

Mutta tärkeää on tämä:

Pyhitys ei ole pelastuksen ehto — se on pelastuksen seuraus.

Vanhurskautus antaa aseman. Pyhitys muuttaa luonteen. Mutta asema ei riipu luonteen muutoksen nopeudesta.

Jeesuksen sanat sinetöivät tämän

Jeesus sanoo:

“He eivät ikinä huku…” (Joh. 10:28)

John 10:28 R19331938

28 Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni

Kreikaksi: οὐ μὴ ἀπόλωνται εἰς τὸν αἰῶνα Tämä on kreikan vahvin mahdollinen kielto: “Ei koskaan, ei milloinkaan, ei missään olosuhteissa.”

Paavali lisää:

Ephesians 1:13 R19331938

13 Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,

Sana σφραγίζω (sphragizō) tarkoittaa:

sinetöidä

merkitä omaksi

suojata

Jumalan sinettiä ei murreta.

Tämä on kristityn toivon perusta.

5. Maailman huolet vs. Kristuksen rauha

Jeesus sanoo:

John 16:33 R19331938

33 Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.”

Sodat, sairaudet ja epävarmuus voivat täyttää mielen pelolla. Mutta kristityn toivo ei ole sidottu maailman tilanteeseen. Kristus on voittanut maailman — ja hän pitää meistä huolta.

6. Miten vahvistaa toivoa arjessa?

1. Jumalan sana

Raamattu pitää toivon elävänä.

2. Seurakuntayhteys

Yhteys vahvistaa uskoa ja kantaa vaikeuksien keskellä.

3. Oikea seura

Valitse ihmiset, jotka rohkaisevat uskoa.

4. Mielen suuntaaminen

Pidä katse Kristuksessa, älä maailman huolissa.

Lopuksi

Haluan rohkaista sinua:

Kristityn tulevaisuus on valoisa, koska se perustuu Jeesukseen Kristukseen. Hän on kanssamme nyt. Hän on valmistamassa meille paikkaa. Hänen läsnäolonsa tuo rauhan ja varmuuden.

Älä anna maailman huolet viedä toivoasi. Kiinnitä katseesi Kristukseen. Hänessä on toivo, rauha ja tulevaisuus.

Keskusteluosuus (ei saarnaan): väärinymmärretyt raamatunkohdat

Tämä osio voidaan käydä saarnan jälkeen pienryhmässä, raamattupiirissä tai kysymys–vastaus -hetkessä:

Heprealaiskirje 6:4–6

Heprealaiskirje 10:26

Joh. 15:2,6

Matt. 24:13

Fil. 2:12

Ilm. 3:5

Näissä kohdissa ongelma on usein se, että ei eroteta:

vanhurskautusta ja pyhitystä

pelastusta ja palkkaa

pelastusta ja opetuslapseuden kustannusta

Israelin profetioita ja seurakuntaa

Kun kohdat luetaan kontekstissa ja alkukielessä, ne eivät opeta pelastuksen menettämistä — päinvastoin, ne vahvistavat pelastusvarmuutta. Raamatun kohdat, joita on tulkittu väärin tukemaan pelastuksen menettämistä

1. Heprealaiskirje 6:4–6 – “mahdotonta uudistaa parannukseen”

Väärä tulkinta:

Tämä kohta tarkoittaisi, että kristitty voi menettää pelastuksensa ja ettei paluuta ole.

Miksi tulkinta on väärä:

Teksti ei puhu pelastuksen menettämisestä, vaan juutalaisista, jotka harkitsivat palaamista vanhaan liittoon.

Kreikan sana parapesontas = “luisua sivuun”, ei “menettää pelastus”.

Konteksti (6:1–3) puhuu perustuksista, ei pelastuksesta.

Kirjeen koko sanoma on: “Älkää palatko Mooseksen liittoon, Kristus on parempi.”

Oikea tulkinta:

Kyse on varoituksesta luopua Kristuksen paremmuudesta, ei pelastuksen menettämisestä.

2. Heprealaiskirje 10:26 – “ei ole enää uhria syntien edestä”

Väärä tulkinta:

Jos kristitty tekee tahallisen synnin, hän menettää pelastuksensa.

Miksi tulkinta on väärä:

“Tahallinen synti” (hekousiōs hamartanontōn) viittaa Kristuksen uhrin hylkäämiseen ja paluuseen temppelijärjestelmään.

Ei yksittäiseen syntiin, vaan Kristuksen uhrin torjumiseen.

Konteksti (jakeet 1–18) käsittelee uhrijärjestelmää, ei pelastuksen menettämistä.

Oikea tulkinta:

Ei ole muuta uhria kuin Kristus. Jos ihminen torjuu Kristuksen, ei ole toista tietä.

3. Joh. 15:2,6 – “oksat heitetään tuleen”

Väärä tulkinta:

Kristitty voi olla oksa, joka leikataan pois ja heitetään helvettiin.

Miksi tulkinta on väärä:

Jeesus puhuu hedelmällisyydestä, ei pelastuksesta.

“Heittää tuleen” on Vanhan testamentin kuva kurituksesta ja tuomiosta, ei helvetistä.

Kreikan airō = “nostaa ylös”, ei “leikata pois”. (Viinitarhuri nosti maasta roikkuvat oksat aurinkoon, jotta ne kantaisivat hedelmää.)

Oikea tulkinta:

Kyse on opetuslapsen hedelmällisyydestä, ei pelastuksen menettämisestä.

4. Matteus 24:13 – “joka vahvana pysyy loppuun asti, pelastuu”

Väärä tulkinta:

Pelastus riippuu siitä, pysyykö ihminen uskossa loppuun asti.

Miksi tulkinta on väärä:

Konteksti on Israelin kansan ahdistus ja lopun ajan tapahtumat, ei yksilön pelastus.

Sana sōthēsetai = “pelastuu”, mutta Raamattu käyttää sitä myös ajallisesta pelastumisesta (esim. Matt. 8:25).

Jeesus puhuu pelastumisesta ahdistuksen ajasta, ei iankaikkisesta pelastuksesta.

Oikea tulkinta:

Kyse on Israelin kansan säilymisestä ahdistuksen aikana, ei pelastuksen menettämisestä.

5. Fil. 2:12 – “tehkää pelolla ja vavistuksella pelastuksenne”

Väärä tulkinta:

Ihmisen täytyy “tehdä” pelastuksensa ja pysyä siinä omin voimin.

Miksi tulkinta on väärä:

Sana katergazesthe = “työskennellä ulos”, ei “ansaita”.

Paavali puhuu pyhityksestä, ei vanhurskautuksesta.

Seuraava jae (2:13) selittää: “Sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa…”

Oikea tulkinta:

Kyse on pelastuksen hedelmien esiin tuomisesta, ei pelastuksen ansaitsemisesta.

6. Ilm. 3:5 – “en pyyhi hänen nimeään pois elämän kirjasta”

Väärä tulkinta:

Jumala voi pyyhkiä kristityn nimen pois elämän kirjasta.

Miksi tulkinta on väärä:

Lause on lupaus, ei uhka.

Kreikan kielessä tämä on litotes — vahvistava kielikuva: “En missään tapauksessa pyyhi pois.”

Jeesus ei sano: “Saatan pyyhkiä pois”, vaan päinvastoin.

Oikea tulkinta:

Kristuksen lupaus pysyvyydestä, ei uhka menettämisestä.