Seurakunta

Seurakunta elää jäsenissään...

Paavali korostaa, että seurakunta ei ole ihmisten muodostama yhdistys tai organisaatio, vaikka kreikankielinen käsite seurakunta (ekleesia) kuvaa kansankokousta, (uloskutsut).

Seurakunta syntyy, kun evankeliumia julistetaan.

Seurakunta on yhteisö, missä Jumalan Henki tekee pelastavaa ja elämää uudistavaa työtään.

Jumala kutsuu ja erottaa valitsemansa ihmiset maailmasta. Tämä Jumalan kansa tulee näkyväksi kokoontuessaan jumalanpalveluksiinsa Jeesuksen nimeä avuksi huutaen – vaikkapa vain kahden tai kolmen kokoontuessa yhteen (Matt.18:20).

Raamattu (1933, 1938) Luku 18

20 Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.”

Paavali ei esittänyt erityistä oppia kirkosta, vaan sanoi kirjeessään asian kuin toisin päin: seurakunta on olemassa ihmisten pelastumista varten!

Paavali ilmentää kirjeissään seurakuntaa erilaisin kuvin. ”Te olette Jumalan viljelysmaa, Jumalan rakennus, te olette Jumalan temppeli ja Kristuksen ruumis” 1 Corinthians 3:9 1 Corinthians 3:16 1 Corinthians 12:27

Roomalaiskirjeessä hän korostaa, että ”olemme yksi ruumis Kristuksessa” (Rm.12:5). Näistä kuvista ilmenee Paavalin seurakuntakäsityksen voimakas Jumala keskeisyys.

Miten seurakunta toteuttaa Kristukselta saamaansa tehtävää?

Paavalin avainsanaksi voidaan ottaa tämä: ”Te olette Kristuksen ruumis ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen” 1 Corinthians 12:27 .

Efeson seurakunnalle hän kirjoitti: ”Hän varustaa kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.” Ephesians 4:12

Seurakunta elää jäsenissään! Kristus itse jatkaa työtään seurakuntansa jäsenten elämässä. Hän toimii meidän kauttamme lähimmäistemme ja kaikkien ihmisten hyväksi.

Seurakuntakäsitteen erityispiirteitä

1. Paavali korostaa seurakuntaelämän lopunajallista piirrettä. Seurakunta ei vielä ole tulevassa maailmanajassa, vaan se elää vanhan maailman viimeisiä aikoja 1 Corinthians 7:29 , Rm.13:11, Philippians 4:5 ).

Romans 13:11 R19331938

Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme.

Vaikka seurakunta elää Paavalin mukaan Kristuksen paluun odotuksessa, niin se on osallinen jo uudesta elämästä Kristuksessa. Kristuksen kanssa kirkastuminen on alkanut (Rm.8:29-30).

Romans 8:29–30 R19331938

Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.

- Seurakunnassa, jossa Pyhä Henki vaikuttaa vapautumista synnistä ja kaikesta riippuvuudesta pahaan, kirkastuminen on alkanut – miten se sitten arkielämässä ilmeneekin.

- Usein näemme toisen ihmisen kasvoissa ja elämäntavassa Jumalan hyvän työn pilkahtavan esiin lähimmäisenrakkautena eli hyvän tekemisenä toiselle.

2. Seurakunnan erityispiirre tulee ilmi seurakunnan erottumisessa ympäristöstään eli maailmasta.

Tämän korostuksen taustalla on Jumalan valinta.

Paavali liittyi häntä vanhempaan varhaiskirkon käsitykseen seurakuntalaisista Jumalan kansana. Hän korosti tätä yhteyttä puhuen ”kutsutuista pyhistä” ( 1 Corinthians 14:33 1 Corinthians 16:1 tai ”köyhistä” Rm.15:26).

1 Corinthians 14:33 R19331938

sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien seurakunnissa,

Paavali ei antanut ”pyhä” - käsitteelle siveellisyyttä tai täydellisyyttä kuvaavaa merkitystä. Hän korosti kuitenkin jokaisen seurakuntalaisen vastuuta Jumalan tahdon täyttämisessä. Jokainen seurakuntalainen oli siis tässä merkityksessä pyhä eli vastuullinen. Pyhän vastakohta oli Paavalille väärä, tai seurakunnan ulkopuolella oleva 1 Corinthians 5:9–13

1 Corinthians 5:9–10 R19331938

Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa; en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta.

Kristillisten seurakuntien tuli Paavalin mukaan erottua ympäristöstään, mutta ei vetäytyen erilleen ”maailmasta”, vaan eläen vapautuneina eri riippuvuuksista, katkeruuksista ja armottomuudesta.

Suhde ympäröivään yhteiskuntaan tuli olla avoin, sillä ”Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on.” Kristityn vapautta rajoitti vain toisen kristityn, ”heikomman veljen” huomioon ottaminen 1 Corinthians 8:7–13

1 Corinthians 8:7–13 R19331938

Mutta ei ole kaikilla tätä tietoa, vaan tottumuksesta epäjumaliin muutamat vielä nytkin syövät uhrilihaa ikäänkuin epäjumalille uhrattuna, ja heidän omatuntonsa, joka on heikko, tahraantuu siitä. Mutta ruoka ei lähennä meitä Jumalaan; jos olemme syömättä, emme siitä vahingoitu; jos syömme, emme siitä hyödy. Katsokaa kuitenkin, ettei tämä vapautenne koidu heikoille loukkaukseksi. Sillä jos joku näkee sinun, jolla on tieto, aterioivan epäjumalan huoneessa, eikö hänen omatuntonsa, kun hän on heikko, vahvistu epäjumalille uhratun syömiseen? Sinun tietosi kautta turmeltuu silloin tuo heikko, sinun veljesi, jonka tähden Kristus on kuollut. Mutta kun te näin teette syntiä veljiä vastaan ja haavoitatte heidän heikkoa omaatuntoaan, niin teette syntiä Kristusta vastaan. Sentähden, jos ruoka on viettelykseksi veljelleni, en minä ikinä enää syö lihaa, etten olisi viettelykseksi veljelleni.

3. Paavalin seurakuntakäsitteen kolmantena korostuksena on kristittyjen keskinäisen yhteyden korostaminen.

Tämä syvä uskonyhteys perustuu Paavalin Pyhän Ehtoollisen tulkintaan 1 Corinthians 10:16–17 Kristuksen ruumis luo sen keskinäisen yhteyden, jota seurakuntaelämä perimmältään merkitsee. Tämä koinoonia -yhteys on osallisuutta pelastukseen Kristuksessa. Tämä uskonyhteys koostuu yksityisistä kristityistä, Sinusta ja minusta.

Aivan erityinen korostus Paavalin opetuksissa on puhe, että Kristuksen ruumiin (seurakunnan) jäseniä ovat kristittyjen ruumiit, eli koko ajallinen elämä ja persoonallisuus 1 Corinthians 6:15 . Näin seurakunnan jäsenten kesken syntyy todellinen kohtalonyhteys 1 Corinthians 12:26 . Kristuksen oma kärsimys on luonut perustan tälle uskovien ”kärsimysyhteydelle”.

Paavali opettaa radikaalisti, että seurakunnassa ovat kaikki rotuun, kansallisuuteen, yhteiskunnalliseen asemaan tai sukupuoleen perustuvat erot menettäneet merkityksensä(Gal.3:28)

Galatians 3:28 R19331938

Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.

- Paavali perustelee ihmisten samanarvoisuutta Kristuksen sovitustyössä tapahtuneella uudella luomisella. Kristillinen seurakunta on ja sen tulee olla ihmisten tasa-arvoisuuden airut!

Kun Paavali puhuu seurakunnasta Kristuksen ruumiina, hän tekee oikeutta sekä yhteisöllisyydelle, että yksilöllisyydelle.

- Seurakuntayhteydestä pois vetäytyvän kristityn vaarana on ajautua eroon Kristus-yhteydestäkin.

- Toisaalta seurakunta koostuu erilaisista ihmisistä.

- Kaikilla on omat lahjansa 1 Corinthians 12:15–19 .

1 Corinthians 12:15–19 R19331938

Jos jalka sanoisi: “Koska en ole käsi, en kuulu ruumiiseen”, niin ei se silti olisi ruumiiseen kuulumaton. Ja jos korva sanoisi: “Koska en ole silmä, en kuulu ruumiiseen”, niin ei se silti olisi ruumiiseen kuulumaton. Jos koko ruumis olisi silmänä, missä sitten olisi kuulo? Jos taas kokonaan kuulona, missä silloin haisti? Mutta nyt Jumala on asettanut jäsenet, itsekunkin niistä, ruumiiseen, niinkuin hän on tahtonut. Vaan jos ne kaikki olisivat yhtenä jäsenenä, missä sitten ruumis olisi?

Korostaessaan yksilöllisyyden arvoa Paavali torjuu syrjinnän, toisten pitämisen halpa-arvoisimpina uskovina 1 Corinthians 12:24–25.

Yksilöllisyyden tulee asettua seurakunnassa kuitenkin osaksi kokonaisuutta.

Kaikenlainen sooloilu oli Paavalille vierasta. Sen sijaan hän korostaa seurakuntakirjeissään järjestyksen ja hyvien tapojen merkitystä.

Tätä edellä kuvattua periaatetta Paavali soveltaa myös opetuksessaan armolahjoista, seurakuntaviroista ja kristityn eettisestä elämästä 1 Corinthians 12:26–31.

1 Corinthians 12:26–31 R19331938

Ja jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa. Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä. Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä. Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja? Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään? Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien.

Paavalin opetus koskien kristittyjen eettistä elämää kiteytyy tasauksen ihanteeseen. Tämä näkyy hänen seurakuntien taloudelliseen avustamiseen haastavissa vetoomuksissaan.